Aivoituksia

What have I done, to be son to an angel?

2011-05-10T15:40:00.000-07:00

Huhheijjaa ja hyvää yötä hyvät ihmiset.

Viime kerrasta tuppaakin olemaan astetta miehekkäämpi rupeama ja aikajanan puolikas mutta ei vaan ole oikein ollut aikaa summata sekavia sepustuksiani internetin ihmeäpyleille tutkailtavaksi.

Mutta mutta, kaikkea on tapahtunut kuten jo kerkesinkin KERTOA. Muutettuakin tuli tuossa viime kuun lopulla uuteen kämppään parin kaverin kanssa. Vuokrasopparissa määritelty neliömäärä itselleni ei kuitenkaan muuttunut radikaalisti, mutta kokonaismäärä kasvoi siitä reilusta 30 neliöstä sataan ja kerrostalo vaihtui periaatteessa kaksikerroksiseen omakotitaloon. Kellari on se ns. toinen kerros johon on roudattu rumpusetti ja seinät koristeltu erinäisillä asioilla ettei kaikuisi.

Muutenpa tässä nyt ei ole erikoisempia tapahtunutkaan. Kaljaa kiskottu toista viikkoa vähintään se pullo kaks päivässä, koska MM-kisat. Ja huudettua on myös tullut koska MM-kisat. Viimeiset pari päivää on mennyt melankolia fiilistelyissä ilman sen suurempia syitä, lähinnä Tool:in 10,000 Daysiä fiilistellen. Eritoten Wings for Marie (Part 1) ja 10,000 Days (Wings Part 2) biisejä soittaen. Kohtalaisen hienot on sanat ja pienellä googlauksella joku fiksumpi ihmemies oli tulkinnatkin molemmista vetänyt jonka jälkeen kyseisten biisien syvällisempi olemus onkin valjennut itselleni että hieman ehkä hävettää kun ei ole aikaisemmin tajunnut.

Eritoten seuraava kohta on jostain syystä iskenyt itselleni jotenkin astetta voimakkaammin vaikka tässä nyt periaatteessa lauletaan kuolleelle äidille ja oma äitini on elossa ja hyvinvoiva.

You're the only one who can hold your head up high,
Shake your fists at the gates saying:
"I've come home now!
Fetch me the spirit, the son, and the father.
Tell them their pillar of faith has ascended.
It's time now!
My time now!
Give me my, give me my wings!"

Mutta joooooo, eikai minulla tähän hättään sen kummempija asijoita olennii. Katellaa

Np. Tool - The Pot

Kevättä kohden

2011-03-04T15:58:00.000-08:00

Kevättähän sanotaan tunnetusti ns. rakkauden vuodenajaksi, en kyllä yhtään ymmärrä miksi KOKO KEVÄTTÄ sanotaan siksi, loppukevään ymmärrän jossain määrin koska silloin lehtiä alkaa ilmaantumaan puihin ja ruoho alkaa paistamaan lumen alta jne jne. Mutta, alkukevät, kuka saatanan vähä-älyinen apinan keskenmeno on sitä mieltä että kyseinen vuodenaika on jotenki romanttinen tai ihana?! Joka paikka lainehtii vedestä, talven aikana kylvetty hiekkamäärä riittäisi perustamaan oman banaanivaltion Tyynelle valtamerelle kasautuu teitten laidoille ja se aikaisemmin niin puhtaanvalkoinen ja seesteisen näköinen lumipeite on ryvettynyt ja likainen kuin katuojaan heitetty väkivallan uhri morsiusmekossa. Tai näin siis ainakin itse näen asian. Alkukevät ja syksy ovat kaikinpuolin masentavinta aikaa vuodesta, kaikkialla on märkää, kylmää ja pimeää ja tottakai kaikkia vituttaa. Paitsi näitä hörhöjä joiden mielestä kevät on niiiiin ihanaa aikaa kun se tarkoittaa että kesä on tulossa, aivan kuin se joku maailmaa mullistava yllätys olisi että talven jälkeen tulee kevät, sitten kesä, niinkuin joka vuosi tähänkin saakka niin kauan kuin vaan jaksaa muistaa.

Ei mulla muuta, hävetkää!

Np. Animals as Leaders - CAFO

The day I died

2011-02-03T04:30:00.000-08:00

Kirjoittelimpas aikani kuluksi lyhyen tarinan viime öisen painajaiseni pohjalta muutamalla lisäyksellä. Ja englanniksi koska en osaa kirjoittaa suomeksi mitenkään järkevän kuuloista, fiktiivistä tekstiä.

Yesterday, was the day I died.

I can't seem to remember what age I was, but I do remember that me and my brother were both young and full of life. Running around in tall grass, enjoying the warm summer days, while our parents watched us play. Not a care in the world. Just me, the sun, the feel of grass against my bare feet and the warm summer breeze against my face. One of those moments you wish they'd last forever.

One summer weekend, my parents decided to take me and my brother to our summer cabin by the sea. It was the greatest cabin in the whole wide world. Or so I thought at the time. It was made out of logs and unpainted, which gave it that certain natural look, so it didn't stand out from it's surroundings. The porch opened up towards the ocean, and because it was on a small hill as well, to a magnificient view. In front of the porch there was a wooden walkway, which went alongside the cabin and at one point turned towards the ocean and continued all the way down by the water, where we had a small pier.

Although I had been told not to go swimming, or even down to the pier alone because of it's questionable condition, I decided that the best way to start a weekend is by a quick dip in the ocean. I dropped my bags on the walkway in front of the porch and ran down to the shore and jumped into the water from the end of the pier. The cool water felt fantastic due to the excessive heat of the day and I immediately felt refreshed.

Having spent most of my summers on said cabin, I was a decent swimmer, and decided to swim away from the shore, even though that was also something I had been told not to do, especially alone. After a while I though it was time to get out and go back up to the cabin and set up my stuff and perhaps then come back down with my brother.

Suddenly, as I was starting my way back towards the pier, I felt something brush up against my leg and I flinched, thinking it was a fish or something like that and out of reaction, kicked my leg towards where I thought said fish was. As soon as I did, I came to the conclusion that it wasn't a fish, but seaweed, that grew in large quantities on the ocean floor and I had gone further than I had originally planned. Due to the kick, the seaweed wrapped around my leg and started to tighten around it, due to the excessive kicking motions I was doing in order to get it off.

At this point, as I was starting to panic due to the fact that I was stuck and I felt my arms grow wearier and wearier. I tried to call out to my parents, even though I knew they could not hear me over the sound of the waves hitting the shore, but I didn't really think rationally at this point.

Slowly but surely, I used up my energy and sank beneath the waves time and time again, somehow always managing to get a gasp of air when a wave passed over me. But each time it was harder, until finally all I managed to do is get my hand above the waterline and wave desperately, in hopes of someone spotting it.

Finally my strength gave in and I could not tread the water anymore, I began to sink. My head was pounding and I could hear my heart beating ever so slower until all I could hear was the ambient sound of the ocean.

I woke up to my own scream, shirt soaking from sweat and my hands trembling. 'It was just a bad dream' I told myself over and over again, while steadying my breath and trying to stop my hands from shaking. 'Nothing but a dream, just a bad dream that's all' I kept saying over and over again. But something in the back of my head kept telling me that what if it wasn't. And that's what terrifies me...

Np. Pantera - Floods

Drinking in order to feel numb

2011-01-26T13:58:00.000-08:00

En tiiä saatana.

Haistakaa paska

Np. Dropkick Murphys - Johnny, I Hardly Knew Ya

Tilinteon hetki

2011-01-20T10:02:00.000-08:00

Kylläh!

Että näin, tänään on torstai ja se taas tarkoittaa että viikko on lopuillaan ja vitutuksen tasoa voidaan laskea nestetasapainon ylläpidolla, ei sillä etteikö sitä voi viikollakin tehdä.

Kaikinpuolin tänään on ollutkin hieman erilainen viikko, ja kaikki tämä outous sai alkunsa viime viikonloppuna, sunnuntaina kun joskus päivällä eräs minun hieno ystäväni, josta olen jo aikaisemmin ennen joulua kirjoittanut ja jonka takia osittain olen nykyisessä olomuodossani/tilassani, pyysi minua ehkä hieman vitsaillen että lähtisin hänen luonaan käymään TURKKUSESSA. Ei siinä, matkaahan on VAIN 600 kilsaa, suuntaansa. Noh, pienen suostuttelun jälkeen muutin suunnitelmiani mennä kotiin ja lähdinkin taktisesti kohti Turkua junalla joskus kello 5. Matka taittui apaattisesti, ja hitaasti, Tampereella junanvaihto ja lisää koomausta. Perillä olin joskus 11 jälkeen ja kaverille soitteloitsemista että missä ollaan ja mistä löytyy, ja pianhan sitä toisemme löysimme ja kohtaus oli kuin jostain romanttisesta elokuvasta, kahden ihmisen katseet kohtaavat, junat päästelevät omalaisia ääniään taustalla ja taivaalta sataa VETTÄ. Niin ja tokihan tässä on myös se pieni ero että tässä ei ollut, ainakaan toisen osapuolen mielestä, mitään romantiikkaan viittaavaa. Ja toinen vain kiroaa koska tietää edellä mainitun ajattelevan näin.

Siinä sitten seuraavat kaksi päivää meni koomaillessa koska kaveri lähti aamulla klo 7.00 töitä kohti ja saapui takaisin joskus 4 jäljestä. Maanantaina tosin aikani kuluksi läpsyttelin keskustaa kohti ja kävin vähän kaupoissa pörräämässä ja muutamat leffat osteloitsemassa. Tiistaina sitten aloitin kulkuni kaverini kämpiltä juna-asemaa kohti, juna jolla minun oli tarkoitus mennä lähti siinä vähän yli kuusi. Mutta koska taas vaihteeksi, omalta osaltani poislähtö ja toisen hyvästely oli siinä mielessä astetta raskaampaa kuin toiselle, päätin koittaa ehtiä junaan kävellen koska ajatus bussiin hajoamisesta ei houkuttanut, kuten ei myöskään ajatus hajoamisesta ylipäätäänsä.

Miksi pitää olla tyhmä ja luulla että tyhjästä mitään syntyisi. Tyhjästä on syntynyt jotain vain kerran ja siitäkin alkaa olemaan jo muutama vuosimiljardi. Ja ainakin omasta mielestäni lopputuloskaan ei ole mitenkään mairitteleva.

Ehkä vain jatkan juomista

Np. The Haunted - Shithead

P.S. Turku on paska paikka joka masentaa ja ahdistaa ihmismielen

Kun masennus makaa pedin pohjalla

2011-01-10T10:15:00.000-08:00

Kyllä vain, joululomat on lusittu ja tänään olikin ensimmäinen koulupäivä liki kuukauteen. Sinänsä hauska kun koko loman ajan odotellut että se loppuisi, ja nyt kun se vihdoin loppui, olo on edelleen sama. Mitähän sitä loppusessaan odottaa?

Mutta koulun aloittaminenhan alkoi mitä mainioin asetelmin, ensinnäkin rupesin lauantai - sunnuntai välisenä yönä kello kolmen maissa yöllä nukkumaan että saattaisin herätä jotenkunte suhteelliseen aikaan, kellon laitoin hälyttämään useamman kerran ihan vain varmuuden vuoksi. Eniten toki asiassa yllätti että sain unen juuri silloin kun piti, eikä tarvinnut pyöriä montaa tuntia sängyssä. Yö sujuikin rauhallisesti ilman mitään sekavia tai outoja unia.

Heti herättyäni homma alkoikin mennä sitten alamäkeä. Kun havahduin, kykenin jo aavistamaan vaikken kellonaikaa tiennyt, että nyt tuli nukuttua pitkään, kysymys vain kuului että kuinka paljon.
Kellohan oli VAIN 18:29, hiemanko taas oli vittuuntunut olo kaikkeen. Ja kellon soimisesta ei ole niin minkäänlaista muistikuvaa että olisin hereillä asti käynyt.

Noh, sehän tarkoitti vain sitä että kouluun mentiin samoilla silmillä.
Siinä se yö sitten kivasti menikin internetin ihmemaata ympäri seikkaillessaan. Aamulla siinä seitsemän aikaan suihkun kautta kahvia naamaan ja henkinen valmistautuminen arkisen aherruksen aloittamiseen, hieman tosin ihmetytti väsymyksen puute, mutta laitoin sen suihkun ja kahvin piikkiin. Siinä sitten pienessä kofeiinipöhnässä päivän läpi hiihdettyäni kotimatkalla olinkin jo kohtalaisen kypsä lataamolle pariksi viikkoa, kun kaikki nauratti ja jututkin oli sen tasoisia.

Nytkin kirjoittaminen tuottaa paikoin vaikeuksia kun kirjallisest oikeaoppisen tekstin tuottaminen on kohtalaisen hankalaa ja sanoja ja niiden järjestystä pitää aina tovi tuumailla ja pohtia raivokkaasti. Tai sitte sitä on vaa aiva järettömän väsyny.

Np. Meshuggah - Concatenation

But wishes, of course, are for children

2010-12-31T05:40:00.000-08:00

Joulu oli, ja joulu meni. Luojan kiitos tästä.

Tottakai, koska loma, vuorokausirytmi taas on mitä on ja kello on jo 5, koitin tuossa pari tuntia saada unta ja turhauduin sen yrittämiseen ja ajattelin sitä vastoin siirtää ahdistukseni ajatuksista tekstin muotoon ja ihmisten luettavaksi. En tiedä miksi. Ei kyllä oikeastaan edes tule erityisemmin mitään kirjoitettavaa mieleen mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin jotain, jospa se helpottaisi olotilaa ja auttaisi unen saamista...as if.

Mutta ei siinä, unettomuudessa ja vituillaan olevassa vuorokausirytmissä on se hyvä puoli että on aina keskellä yötä hereillä, voi vihata itseään ihan rauhassa ilman että kukaan tulee pahemmin häiritsemään ajatusprosessia. Ja samalla on myös lähestulkoon rajattomasti aikaa itsetutkiskeluun ja oman elämänsä (ja jälleen hienoa sanaa) retrospektiiviseen tarkasteluun. Vaikka en nyt tiedä onko se niin kovin kannattavaa juurikaan tämmöiseen kellonaikaan, ahdistus vain lisääntyy eksponentiaalisesti.

Mutta huomenna (lue: tänään) on uudenvuoden aatto, ja se taas tarkoittaa sitä että on jälleen yksi leveäperäinen syy juoda itsensä unholaan ja nollata ajatuksensa näin vuoden vaihtumisen kunniaksi. Onpahan sitten ns. tabula rasa uuden vuoden alkuun ja voi taas lähteä rakentamaan pilvilinnoja jotka hitaasti mutta varmasti vuoden mittaan luhistuvat ja kasautuvat muodottomiksi möykyiksi ja lopulta murskaavat allensa tuhoten sisintäsi hitaasti ja syöden pala palalta uskoasi omaan tulevaisuuteesi ja elämäsi mittaan.

Toisaalta valvomisessa on se hauska asia että jos joku toinen sattuu olemaan samaan aikaan hereillä niin keskustelunaiheet saatta olla oikeasti jotakin järkevääkin mitä ei ilmeisesti normaalioloissa mietittäisi ollenkaan. Vähän niinkuin olen huomannut että humalassa onnistun aina löytämään sen yhden henkilön jonka kanssa alan keskustelemaan joko politiikasta, uskonnosta tai jostain muusta vastaavasta. Tiedä sitten mikä siinäkin on, toisaalta sanotaanhan että kun valvoo vuorokauden tai vastaavan ajan niin se vastaa promillen humalatilaa, tjsp.

Ehkä sitä voisi taas koittaa saada unta palloon, jaksaa huomenna olla humaltuneena ja ehkä häiriköidä erinäisiä ihmisiä puhelimen välityksellä. Tai sitten ei.

Np. Katatonia - Teargas

Please experience...

2010-12-22T11:00:00.000-08:00

Jep jep, yhä vain joulu lähestyy ja porukan stressitaso nousee nousemistaan. Isoimpien kaupunkien ostoskeskukset ja kävelykadut ovat psykedeelisen ruuhkaisia ja ehkä jollain tapaa hieman piristävän eloisia. Tai tähän tulokseen ainakin itse tulin vastikään kun kävin tuossa maanantaina pyörähtämässä Turussa erään ystäväni kanssa jonka nimeä en nyt mainitse ihan vain varmuuden vuoksi.

Eli etelän suunnalla olin alkuviikosta, ja itseasiassa jo viime sunnuntaina aamusella hyppäsin auton rattiin ja huristelin aamupäivän ja päivän aikana Raumalle ystäväni Maaretin kämpille. Hetken aikaa siinä hengähdin ja kävin loistavien ajo-ohjeiden ja minun pettämättömän suuntavaistoni kera Köyliössä hakemassa toisen läheisen ystäväni, jota en ollut viimeiseen kolmeen vuoteen nähnyt.

Toki moni varmaan ajattelee että olisi omalle kohdalleen mukavaa kun näkisi ystäväänsä niin pitkän ajan jälkeen, ja sitä se olikin. Mutta, silti jo kotoa lähtiessäni takaraivossa oli semmoinen pienoinen ääni joka sanoi että tästä ei välttämättä hyvää seuraa. Ja näin (hienoa ilmausta käyttämällä) retrospektiivisesti asiaa tarkasteltuna, se pieni ääni oli osittain oikeassa.

Tämä epäilys koski kyseistä ystävääni, jota en pitkään aikaan ollut nähnyt (lisäselvityksenä, kyseinen ystäväni on siis tyttö). Kun hänet ensikertaa tapasin 2007 Maata Näkyvissä-festareilla, ihastuin (tai jopa rakastuin häneen päätä pahkaa). Ja ilmeisesti jossain kohtaa seuraavan vuoden aikana sössin asiat enkä ollut noin kahteen vuoteen juurikaan minkäänlaisissa yhteyksissä häneen. Ja näin pitkän tauon jälkeen en ollut varma miten reagoisin hänet nähdessäni, olisinko päässyt yli, vai tapahtuisiko vuoden 2007 tapahtumat uudestaan.

Kello oli jo lähemmäs kymmentä illalla kun suoriuduin Köyliöön, eli kohtalaisen pimeää vaikka katuvalot olivatkin päällä ja maassa oli lunta jne jne. Siinä sitten matkan aikana takaisin Raumalle juttelimme niitä näitä niinkuin olisimme aktiivisemminkin toistemme kanssa tekemisissä, vatsan toiminnasta lapsiin ja aikooko moisia koskaan hankkia. Perille päästyämme ja itsemme sisäistettyämme kaverin kämppään ja näin kyseisen ystäväni kunnon valaistuksessa ilman peittävää talvivarustusta, pääni sisäinen ääni ei enää kuiskinut takaraivossa vaan huusi täyttä häkää "VIRHE! VIRHE!" ja inhosin jo itseäni etukäteen kun olin lähtenyt sinne, koska tiesin millainen olotilani olisi jälkeenpäin. Ahdistaa, masentaa, vituttaa ja mikään ei innosta.
Ehkä parhainten tämän kaiken voisi tiivistää Timo Rautiaisen Sarvivuori levyltä löytyvän kappaleen Sinulle pätkään:

Vaan vaikka kaikkeus on mieletön,
ja päämääräni päämäärätön, tahdon
pysytellä elossa…
Syyni siihen löytyy sinusta.

Vituttaa kun on niin helposti toisista ihmisistä henkisesti riippuvaiseksi tuleva.

Mutta kuten aiemmin mainitsin, kyseinen ääni oli osittain oikeassa. Nimittäin kyseessä olivat kuitenkin ehkä vuoden hauskimpiin lukeutuvat 2 päivää, joita seuraa todennäköisesti vuoden haikeimmat ja vaikeimmat päivät, ellei jopa viikot. Mutta kuten sanonta kuuluu: Kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä. Että eiköhän tähän olotilaan pian taas turru ja toteaa että ehkä näin on parempi.

Ja nokkelimmat teistä satunnaisista tänne eksyvistä apinoista varmaan huomasivatkin että muuttelin ulkoasua hieman enemmän omannäköisekseni. Jos ei tummat värisävyt kiinnosta niin voit suksia muualle. Kirkkaat värit sattuu silmiin. Ei sillä et tätä kukaan kuitenkaa lukis tai jtn.

Kiitos ja anteeksi

Np. Wolfmother - White Unicorn

Edit: Lupaan että vähennän tätä oman elämäni angstaamista ja alan angstaamaan muiden elämästä taas tässä kunhan joulu menee edestä pois

Absurdity of reality

2010-12-18T14:50:00.000-08:00

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani toin tämän valitettavan ja tuskallisen tosiasian esille, joulu lähestyy uhkaavasti ja hitaasti päivä päivältä. Porukka vaipuu yhä syvempään ja syvempään stressin ja pakokauhunsekaiseen paniikkiin kun valmistelut ovat puolitiessään. Pakkanen kiristyy, lunta sataa ja todennäköisesti jotkut apinat kadottavat autonsa hallinnan ja siinä onkin taas iloinen joulu joillakin.

Mutta ei jotain huonoa ettei jotain hyvää. Muistin taas tänään kotiin saapuessani että mitä hyvää joulussa on: tuore, kotona leivottu korvapuusti ja kylmä maito. Oikeasti sen täydellisemmäksi ei voi enää mennä. Niin ja kinkku. Se on kans kiva.

Mutta ei myöskään mitään hyvää/huonoa ilman etteikö jotakin muka-vakavaa ja "yhteiskuntakriittistä" uuuhuuuu, kai nyt sentään kun tekee niin mieli teeskennellä jotenkin valveutunutta ja kriittistä nuorta aikuista.

Mutta siis nythän on aika paljon uutisissa pyöritelty juttua tästä toimeentulotuen leikkaamisesta nuorilta jotka kieltäytyvät koulutuksesta. Lisäksi Astrid on joskus jossakin ilmeisesti huudellut että kuntia pitäisi pakottaa ottamaan pakolaisia ja rahat heille otettaisiin opetus ja terveysbudjetista, vai miksi sitä nyt ikinä sanotaankaan. Lisäksi kaveri pari viikkoa takaperin laittoi linkkiä uutisjuttuun jossa puhuttiin siitä kuinka kaavaillaan ALV-uudistusta jolla ALV-raja pudotettaisiin niin alas että saataisiin enemmän verotuloja irti Ahvenanmaalla sijaitsevista verkkokaupoista, joista on tähän mennessä alle 43,48e tilauksia saanut tilattua ilman ALVia. Ilmeisesti Valtionvarainministeriä ei kiinnosta työpaikkojen lähteminen alta, kunhan saadaan valtiolle lisää rahaa että voidaan ostella turhaa paskaa. Kaverini tämän kiteyttikin hyvin osuvasti lausahdukseen: Valtionvarainministeri, ei ainakaan pienen ihmisen asialla

Mutta kuitenkin, kaikkea tätä lukiessa alkaa jostain kumman syystä päässä soimaan Leevi and the Leavingsin Pohjoisen Taivaan Alla:

Pohjoisen taivaan alla
kituutteli köyhä kansa
rikkailta lainaamalla
toteutti toiveitansa 

En tiiä, kai sitä on vaan masentunu..

Np. Leevi and the Leavings - Pohjoisen Taivaan Alla

Edit:

Ohessa linkit aikaisemmin mainittuihin juttuihin:


Alv-uudistus

Toimeentulotuen leikkaus

Astridin möläytys

Joulu on taas. Joulu on taas...vittu

2010-12-12T08:36:00.000-08:00

Noniiin, joulu lähestyy uhkaavana ja ahdistavana kuten joka vuosi. Ja taas ovat ne muutamat Matti ja Maija Myöhäiset havahtuneet siihen että joulukuu on puolessa välissä ja jouluostokset on vielä tekemättä. Kumma kun se tulee joka vuosi yllätyksenä, vähä niinku talvi autoilijoille. Aina kaikki tietää että se sieltä tulee sillon about siihen tiettyyn aikaan ja sitte aina siihen havahdutaan siinä vaiheessa ku housussa on muutaki ku lämmintä ilmaa ja homma on niin sanotusti jo reisillä.

Tai jotain.

Kaupoissa en pahemmin oli vielä (Luojan kiitos) joulurallatuksia kuullut, pariin otteeseen jotakin Pukki matkaan jo käy tai muuta vastaavaa iänikuista rallatusta jota kaikki aina joulun alla soittaa KOSKA SE ON NIIN JOULUUN KUULUVA IHANA JUTTU.

Anyhow, viime kerrasta on sen verran muuttunut, että muutin toiseen kämppään, huimat 200m entisestä asunnosta, vuokra ehkä hieman nousi, mutta samalla vesi/sähkö kuuluu vuokraan eli en valita. Asunto alkais näyttämäänki semmoselt et tääl kehtaa aikaansa viettää ja voi aina iltaisin tuijotella seiniä ja katsoa telkkarista jotain uutisikkunaa ohimennen. Nykytelkkareissa kun on se tyhmä puoli että niistä ei saa tätä ns. lumisadetta näkyviin, joskus voisin lyödä telkkarin päälle ja taustamölyksi juurikin tälle lumisadekanavalle jos moinen olisi mutta kun EI. Miks koko ajan tuntuu et oisin aikasemminki tästä asiasta jo kirjottanu? Noh, Ken tietää, mutta ei kerro minulle...julma mies.

Kai tällä tekstillä oli jokin syvempi merkitys? Alussa semmonen tais olla mutta taisi lopulta sitten vain sortua siihen kuinka purin kaiken patoutuneen pahanoloni joulua ja siihen liittyvää hypetystä kohtaan. Saatanan kapitalistien paskajuhla.

Ei siis joulussa itsessään ole mitään vikaa, ihan hieno ideahan se on että edes kerran vuodessa perhe kokoontuu saman katon alle ja viettää yhdessä mukavaa aikaa ja keskustelee maittavan ruuan ääressä erinäisistä asioista. Muttakun nykyään joulu on sama asia kuin kuusen alunen täynnä 20000000 erinäistä pakettia joista suurinosa on jonkinsortin lelu tai vastaava elektroninen härpäke, joka hajoaa käsiin ja unohdetaan johonkin laatikon perukoille. Itse lähinnä haluaisin käytännöllisiä lahjoja, kuten vaatteita. Mutta kai minä vain ajattelen hieman erilailla kuin kulutuskulttuurin lampaat.
On muuten oiva tapa kuulostaa itsensä tiedostavalta elitistiltä kun käyttää sanoja kulutuskulttuuri ja lampaat samassa lausessa!

Noh, taidan jatkaa tätä "ihanaa" joulun odottamista. Voinen taas avautua siitä kuinka perseestä tämä kyseinen juhlapyhä on sitten joskus uuden vuoden paikkeilla, jos muistan.

PS. Huomenna tulee Tikettiin ja Lippupalveluun myyntiin lippuja Devin Townsend Projectin keikalle Club Teatrialle maaliskuussa, vaikka maksaakin paljon niin ostan silti itselleni lipun, BECAUSE I CAN

Np. Stam1na - Paha Arkkitehti

Marraskuutapa taas

2010-11-05T10:57:00.000-07:00

Noniiiiiii, taas se nähtii ku sanoo et aikoo kirjottaa jotaki sitte sillee sopivalla aikavälillä nii höpö höpö. Aina on liian kiire, liian väsyny, liia vähä aikaa, liia nälkä, unohtaa, vituttaa, ei kiinnosta bla bla bla.

Eikai siinä, aikaväliähän ei ole _kuin_ kuukausi ja sinä aikanahan melkein ehtii tapahtumaan jotain. Elikkäs, täytin tässä parisen päivää sitten vuosia jonkuisen, viime laskelmat taisivat osoittaa 22 ikävuotta, en hirveästi asiasta huudellut kenellekkään kun ei aina vaan jaksa ja turhaa se oikeastaan on 18 ikävuoden jälkeen enää edes laskea. Vaikka olinkin asiasta hiljaa ollut, illasta pamahti sitten muutamat luokkalaiset kämpille jesarilla teipatun kenkälaatikon kanssa jossa oli erinäisiä selviytymisvälineitä joilla pitäisi kuulemma selvitä tilanteesta kuin tilanteesta.
En nyt sen tarkemmin jaksa listata mitä sieltä löytyi mutta yleiskautsauksellisesti: koivuhalko, tulitikkuaski jossa yksi tikku, kynttilä, vessapaperirullan jämät, finrexiniä, rennietä, suklaata ja pullo Valge Vin 80% plus muuta krääsää.

Tarkoituksena olisi tässä lähiaikoina, ensi viikolla jossain vaiheessa kuitenkin, käydä kyselemässä YVA:lta vapaita yksiöitä kun tässä nykyisessä kämpässä asuminen ja nukkuminen aiheuttaa hitaan henkisen kuoleman ja jatkuvan kohonneen vitutuksen tilan. Tai sitte sitä on vaan masentunut.

Lopuksi voisin taas kitistä kuinka perseestä uutisanti oikeen on, alkuviikosta orgasmoitiin kun RUOTSIN KUNINKAALLISIA OLI SUOMESSA OMG IHANAAAA, voijjjjjeeee. Nyt taas huudellaan kuinka Ruotsin kuningas on joskus KAUAN sitten tehnyt jotakin mitä EI olisi kannattanut tehdä, tämäkihän kiinnostaa suomalaisia hillittömästi.

Vaan jos vaikka siirtyis lukemaan jotakin. Luettavana on kuitenkin vielä kaksi Deadpool sarjakuvakirjaa, Fear and Loathing in Las Vegas, Rum Diary ja Fight Club...kaikki englanninkielisiä vieläpä

Ja loppuun kuukauteen ja ehkä olotilaankin sopiva kappale:

Np. Opeth - Dirge For November

PS. Blackwater Park on yksi loistokkaimpia kokonaisuuksia IKINÄ

Hello darkness my old friend

2010-10-17T09:14:00.000-07:00

Heipä hei, ajatuksen virtaa puskee taas. Lähinnä nyt kun satuin taas muistamaan omaavani moisenkin tunnuksen ja että olen ehkä joskus jotakin kirjoittanutkin tänne.

Ajattelin nyt vähän tässä ohimennen aloitella kirjoittamista ja harkinnassahan olisi taas vaihteeksi hieman aktiivisempi kirjoittelu. Lähinnä nyt siksi että se voisi helpottaa ajatusten jäsentämistä ja ajatteluprosessiani jonka johdosta voisin ehkä saada omaan elämääni jotain rotia ja mahdollisesti jotakin säännöllisyyttä...tai sitten ei.

Pikainen katsaus menneeseen vuoteen mitä en ole kirjoittanut. Alkuvuosi meni siinä sivussa koulun kanssa ja ilmeisesti jonkinmoinen kasa rästejäkin jäi. Maalis-huhtikuussa muutin (silloisen) tyttöystäväni kanssa pois Raudaskylän opiston asuntolasta omaan kaksioon Ylivieskan "keskustaan". Kesä meni kertausharjoituksissa, ensin viikonloppu Sodankylässä, sitten kesäkuussa viikko Kajaanissa metsissä samoillen. Festareita ei tullut jokavuotista Qstockia kummemmin käytyä, mutta tarjonta oli ehkä sitäkin mielekkäämpi Stam1nan, Mokoman ja Meshuggahin muodossa. Toki oli muitakin mutta ei niinkään mainitsemisen arvoisia. Koulu jatkui elo-syyskuun vaihteessa ja taas aloitettiin yksi kouluvuosi tarmoa täynnä, ainakin melkein. Vapaa-aika valitettavasti kuluu lähinnä telkkaria tai leffoja tuijottaen ja Xboxilla pelaten vaikka rästejä ja uusiakin tehtäviä tulisi rustata eteenpäin.

Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa. Nyttemin kun tuota mediaa ja uutisia on sivusilmällä seuraillut, tuntuu että onko maailman meno oikeasti niin tylsää ja/tai olematonta että pitää jostain Chilen kaivosturmasta ja siitä selvinneistä joka päivä kirjoittaa 20 artikkelia jotka eivät sisällöltään tarjoa mitään uutta. Toki nyt on kaiken sen vastapainoksi tullut kirkosta eroavien lukumäärä kun TV2lla nähty Homoilta tai joku vastaava on aiheuttanut pienoista närää kun Päivi Räsänen on käynyt laukomassa omia mielipiteitään jotka osa on sitten tulkinnut homovastaisiksi, ja nykypäivänähän homous on IN, eikä siitä tule kirjoittaa mitään negatiivisessa sävyssä. Toki en itse mitenkään ole homoseksuaaleja vastaan, hieno juttu hei jos tiedät mistä pidät ja haluat elää elämäsi samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Ei se minun elämääni vaikuta, mutta silti tuntuu että tästäkin asiasta nyt väännetään väkisin kaiken kansan spektaakkelia ja kohua, ihan vain siksi koska sikaflunssa ei ollutkaan niin katastrofaalinen kun ajateltiin.

Eikai siinä, jatkan seinän tuijottamista, ihmisille nauramista ja musiikin kuuntelua. Katsotaan josko muistaisin jatkaa tätäkin kirjoittelua sillee kohtuullisen aikajakson sisällä.

Np. Between the Buried and Me - Disease, Injury, Madness

Lihavia Luurankoja

2010-01-29T15:09:00.000-08:00

Kävimpäs tännään Ruotsin puolella seikkailemassa päiväseltään. Elikkä suomeksi ja ymmärrettävällä kielellä sanoakseni, kavereitten kanssa loikattiin autoon ja ajella huristeltiin Haaparantaan ja siellä sitten tutkailtiin Ruotsin versiota Alkosta ja koitettiin metsästää armeijan ylijäämämyymälää joka oli kylläkin valitettavasti mennyt jo kiinni kun se vihdoin ja viimein löydettiin.

Mutta sen minä sanon Ruotsista ja niiden ajokulttuurista että voi rrrrrrkle. Ei niinkö MITTÄÄN tolkkua siinä touhussa, liikenneympyrään tullaan perinteisellä isomman oikeudella ja nopeusrajoituksissa on käytetty selkeästi jotaki kirjoittamatonta sääntöä joka antaa luvan luovaan ajatteluun. Suomessahan on tunnetusti semmoinen selkeä parilliset kymmenet nopeusrajoituksina, plus 50km/h rajoitus, MUTTA Ruotsi onkin luovempi ja käyttää parittomia kymmeniä. Eli vastaan tuli niinkin eksoottisia nopeusrajoituksia kuin 70km/h tai 90km/h. Noh, ei siinä, vähän tyhmältä vain tuntuu mutta kuitenniiin.

Sitten tuli koettua pienoisia jännityksen hetkiä Kemi - Tornio välillä muistaakseni. Siinä kun ajelin semmoista perinteistä 130km/h lumisella ja ehkä hieman jäisellä tiellä, moottoritien ohituskaistalla siis, ja yhtäkkiä oikealta kaistalta joku finninaamainen apina päättikin ohittaa edessä olevan eikä edes kyennyt polkemaan kaasua niin että olisi alta ehtinyt pois ei, vaan piti itse sitten jäisellä alustalla polkea jarrua siinä reilun 100 kilsan tunnissa, teki meinaan HIEMAN häijyä vatsanpohjassa. Matkaan siltä reissulta tosin ei tarttunut sen kummempaa kuin lootallinen Batterya, mutta tyhjää parempaa kun oli kuitenkin sen verran halvempaa.

Np. YUP - Lihavia Luurankoja

Edit: Eka räpellys tälle vuodelle! Jee!

Joulun aika mäni jo

2009-12-28T07:40:00.001-08:00

Klo. 17.40
Niin että tuota joooooo, joulu oli ja joulu meni. Porukka häsläs ja ihtiä vitutti kun oltiin muka niiiiiin iloista ja mukavaa toisille että voi PERKELE. Lahjoja jaeltiin ja kinkkua mussutettiin, sentään kinkkua sai, jotaki plussaa.

Ajattelin tässä tänä päivänä että jos hieman noita rästiin jääneitä koulutehtäviä napsuttelisi valmiiksi niin saattasin valmistuakki joskus EHKÄ. Noh, oon noita averkon tehtäviä tässä viimiset 10 min tuijottanu ja avautunu mesessä että kun ahdistaa tehdä koulutehtäviä vähään aikaan. Varsinkin kun kyseessä on jotakin niiiiiinkin turhaa kuin esseen kirjoittaminen, ja niitäkin pitäs kirjottaa heti monta. Kaksi averkon esseetä ja olisiko noin äkkiä laskettuna kolme vaiko neljä muita kursseja varten. Sitten pitäisi vielä kaksi kertaa käydä kirkossa tässä loman aikana ja kirjoitella niistä jonku sortin raporttia että MILLASTA SIELÄ OLI. No en tiiä ko muutaki tekemistä ko laukata kirkossa, varsinki ku vuorokausirytmi on sitä luokkaa et kuudelta aamulla nukkumaan ja joskus illalla herää kun joku tullee takomaan lekalla ohimoon että YLÖS KU KELLOKI ON JO VITTU NII JA NII PALJO.

Noh, ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta

Np. CMX - Valoa Nopeammat Koneet

Terrve terrrrveeee!

2009-11-20T15:37:00.000-08:00

Klo. 01.51

Nyt taas kun on tuota aikaa ja kiinnostusta (Lue: Vitun tylsää eikä viitsi mennä nukkumaan)

Harvinaisena asiana voisin tuumata notta ei vituta. Ehkä semmoinen pieni vitutuksen-poikanen tuolla jossakin vielä on muttei mitään megalomaanista kokoluokkaa olevaa vitutusta ole. Lähinnä nyt tuo saatanan possulenssu uutisointi mikä nyppii kun asiasta uutisoidaan niinkuin se olisi joku uusi musta surma. HALOO, KESKIAIKA MENI JO! Vitun urvelot.

Mikä asiasta tekee huvittavan on se että esim Iltalehden sivuilla olevan kyselyn mukaan suurinosa ihmisistä on sitä mieltä että sikalunssasta hätäillään liikaa, vaikka uutiset antavat ymmärtää toisin kun rokotejonoissa ihmiset tönivät toisiaan kuin vauhkoontuneet lehmät, yrittäen epätoivoisesti saada sitä piikkiä jotta oman elämän eläminen luonnistuu samalla painolla kun tähän asti eikä tarvitse muista ihmisistä välittää yhtään. Mutta olen tullut siihen tulokseen että valtaosa porukasta on terveyskeskuksella/sairaalalla jonottamassa piikkiä.

Tästä päästäänkin toiseen asiaan joka vituttaa. Välinpitämättömyys ja itsekeskeisyys. Kaupassa ei auteta vanhempia ihmisiä joilla on selkeästi ongelmia esim kärryn kanssa, tai esim kun joku ei yletä ottamaan hyllyltä tavaraa tai joku ostos tjsp tipahtaa maahan. Toisaalta en itsekkään sitä tee, mutta se nyt johtuu siitä että kysyn itseltäni "Miksi vaivautua kun ei minulle kukaan mitään tee. Myönnetään, huono tekosyy. Mutta itse ainakin harkitsen että teen muutoksen ja samalla elätän pientä toivoa että ihmiskunnalla on vielä tulevaisuutta ja että hyvyydellä on vielä sijaa tässä maailmassa. Tai ei

Aiheeseen liittyen piisikin

Np. Foo Fighters - My Hero

Ja taas lähtee

2009-10-01T15:01:00.000-07:00

Klo 01:15

Noniiiiiiiiiiin, elikkäs taas vaihteeksi voisinkin skriivata tänne koska tuo gallerian paska alkaa tuntumaan niin teiniltä ja teennäiseltä että vähemmästäkin ihminen loikkaa ikkunasta.

Nähtävästi viimeksi olen kirjoitellut joskus 2007 ennen kirjoituksia. Eli aikaa on vierähtänyt tovi viime kerrasta.

Pikaisesti kerratakseni mitä tällä välin on tapahtunut jos se vaikka jotakuta sattuisi kiinnostamaan.
Kävin armeijan tuossa viime vuoden aikana, vuosi siinä vierähti ja auroja tarttui kaulaan ihan kaksin kappalein. Sodankylän talvea ja kesää kävin ihmettelemässä, sekä hieman Kajaanin kevättä ja alkukesää. Kivaa oli ja voisin olla siellä vieläkin aivan hyvin jos vain olisin jäänyt vaan empä jäänyt (hähä). Nyttemmin sitten aloitin tässä elokuussa opiskelun Ylivieskassa Raudaskylän kristillisellä opistolla osana Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulun Humanistisen ja kasvatusalan kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmaa. Eli minusta tulee isona yhteisöpedof... siis yhteisöpedagogi. Eli aivan törkeän korkeasti koulutettu nuoriso-ohjus.

Mutta kassellaan notta niinniin millon taas iskee annnnkaraakin ankarampi vitutus ja pittää avvauutua sittennii tänne. Tai jos vaikka vaihtas sävyä eikä avautus koko ajan. Noh, asiaa pittää vielä tutkiskella niinniin joskus tässä kunhan koulultani jaksan ja joudan ja viitsin jne jne jne

Ja vielä loppuun päivän biisi

Np. Jarkko Martikainen - Polte Päästä Paratiisiin

Tämän piisin löydöstä menee kiitokset Juholle ja hänen facebook postaukselleen.

Ja aika paska tämä tekstieditori kun ei tuommosia erillisiä tekstiryppäitä saa ennen kuin hakkaa entteriä sen viitisen minuuttia. PERKELE

No okei, tuo esikatselu vaan kusetti et son tuommosta armotonta tekstihuttua mutta nyt alles ist klar

Edit: Homoa tuo kellonaika kun son päen vattua. Vois alkaa kirjottaa alkuun ihan ihte ihimisten kellonajan