Kyllä vain, joululomat on lusittu ja tänään olikin ensimmäinen koulupäivä liki kuukauteen. Sinänsä hauska kun koko loman ajan odotellut että se loppuisi, ja nyt kun se vihdoin loppui, olo on edelleen sama. Mitähän sitä loppusessaan odottaa?
Mutta koulun aloittaminenhan alkoi mitä mainioin asetelmin, ensinnäkin rupesin lauantai - sunnuntai välisenä yönä kello kolmen maissa yöllä nukkumaan että saattaisin herätä jotenkunte suhteelliseen aikaan, kellon laitoin hälyttämään useamman kerran ihan vain varmuuden vuoksi. Eniten toki asiassa yllätti että sain unen juuri silloin kun piti, eikä tarvinnut pyöriä montaa tuntia sängyssä. Yö sujuikin rauhallisesti ilman mitään sekavia tai outoja unia.
Heti herättyäni homma alkoikin mennä sitten alamäkeä. Kun havahduin, kykenin jo aavistamaan vaikken kellonaikaa tiennyt, että nyt tuli nukuttua pitkään, kysymys vain kuului että kuinka paljon.
Kellohan oli VAIN 18:29, hiemanko taas oli vittuuntunut olo kaikkeen. Ja kellon soimisesta ei ole niin minkäänlaista muistikuvaa että olisin hereillä asti käynyt.
Noh, sehän tarkoitti vain sitä että kouluun mentiin samoilla silmillä.
Siinä se yö sitten kivasti menikin internetin ihmemaata ympäri seikkaillessaan. Aamulla siinä seitsemän aikaan suihkun kautta kahvia naamaan ja henkinen valmistautuminen arkisen aherruksen aloittamiseen, hieman tosin ihmetytti väsymyksen puute, mutta laitoin sen suihkun ja kahvin piikkiin. Siinä sitten pienessä kofeiinipöhnässä päivän läpi hiihdettyäni kotimatkalla olinkin jo kohtalaisen kypsä lataamolle pariksi viikkoa, kun kaikki nauratti ja jututkin oli sen tasoisia.
Nytkin kirjoittaminen tuottaa paikoin vaikeuksia kun kirjallisest oikeaoppisen tekstin tuottaminen on kohtalaisen hankalaa ja sanoja ja niiden järjestystä pitää aina tovi tuumailla ja pohtia raivokkaasti. Tai sitte sitä on vaa aiva järettömän väsyny.
Np. Meshuggah - Concatenation
0 kommenttia:
Post a Comment